Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy Sydäntään hän ei anna kellekään Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee Yksinäinen, laaksossaan ja …
Nyt täst ei tuu enää mitää ! Nyt tuntuu silt etten jaksa enää, nyt luovutan vihdoin ! En tiiä mitä teen, ahdistaa, pelottaa ja itkettää ku kaikki kaatuu päälle… En oo tuntenu koskaa näin paljon vihaa mua itteeni kohtaa, just nyt on pakko tehä jotai… En kestä tätä elämää… Miks en voi saada olla onnellinen.. …
Joo tosiaan viimeksi päätin, etten enää ole surullinen, mutta nyt olen taas ihan loppu.. Minulla on 3 vaihtoehtoa: Muuttaa pois, vaikka lastenkotiin ja aloittaa siellä uusi elämä, koittaa saada jostain hyvästä kiinni. Tai jatkaa täällä tätä vanhaa elämää masentuneena ja yksin. Tai kolmas ja paras vaihtoehto, tappaa itseni. Nyt olen taas palannut miettimään oikeasti, että …
Oikeesti nyt päätin, en haluu tälläst elämää, vaan nousen ylös täält, ihan yksin ! En tarvii mitään terapeuttii tai psykologii kertomaan, et on väärin masentuu ja lopettaa syöminen, viiltää ranteet auki ja valvoo kaikki yöt.. Kuka tahaansa ymmärtää, ettei se oo tervettä, mut niiden pitäis viel ymmärtää, etten tosiaan tee sitä tahallani ! En tiiä …
Vitsi mua pelottaakoulun alku… Miten mut otetaa vastaan, ja tuleeks taas nii ongelmii, mitkä on tähän asti ollu mulle ihan arkipäivää.. Kaikesta huolimatta, pelkään ettei rohkeus ja taistelijaluonne välttämät enää riitä… Oon varma et jonakin aamuna, kun pitäis nousta ylös ja lähteä kouluun, en enää yksinkertasesti pysty siihen. Ne ihmiset siellä polki mut jalkoihinsa, vei …
Miten oon voinu olla niin tyhmä, et aatelin: jos lopen kokonaan syömisen, must tulee kaunis ja hoikka..? Oon ollu iha idiootti, ja nyt harmittaa.. Nyt ku se alkaa näkyy.. Ja nyt ku on liian myöhästä katuu.. Ja tää olo on niin hirvee ): tuntuu ku jokapaikka palais, mut tavallaa missää ei oo tuntoo.. Ei tälläseen …
Miten paljon toivoisin etten olis koskaan syntynyt. Ja että joku, joka oikeesti ansaitsee elämän, sais elää mun puolesta. En halunnu koskaan mitään pahaa, vaik mun käytös ei kai oo ollu ihan sen mukasta… Tää on itserakasta toivoo ettei eläis, koska elämä ei oo mikään itsestäänselvyys.. Mulle se on kuitenki vaa kitumista päivä päivält, viimein vuosikymmen …
Jouluna ei kai kuuluisi itkeä, tai olla surullinen. Se on kuitenkin minun jouluni, täynnä kyyneliä ja kaipuuta. Jos et saa jotakin mielestäsi, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Jouluna kaikki ovat perheidensä kanssa, he syövät, nauravat ja juhlivat. Minulla ei ole mitään – musiikki, minä, yksinäisyys, kylmä ja kyyneleet, siinä minun jouluni. Ennen odotin aina joulua …
Tuntuu ihmeeliselt miettii et mun elämä on menny tälläseks – jos tätä nyt elämäks voi kutsuu… Seuraan vaan vierestä ku päivät, viikot, ja kuukaudet kuluu. En saa mistää kiinni, ja kaikki tunteet on iha mitättömii. En tunne rakkautta, iloa.. En enää kykene edes itkemään vaikka haluaisin. Miten onni korjataan, paremmaksi paikataan? Päästänkö irti kun, oon …
Nonii… Viilsin ranteet taas auki ja itkin koko yön… Ei täst vaan tuu mitää.. Kaikki on iha turhaa, ei must oo enää jäljellä mitää.. Tää maailma repii mut niin pieniks palasiks ja jättää yksin kitumaan.. Olis paljo helpompaa olla enkeli tuolla pilven päällä, seurata sieltä muiden onnellisten elämää.. Sais ehkä hymyillä.. En jaksa enää…
Nyt mä tiiän mitä se on, ku oikeesti ahdistaa, ku mieli on iha tyhjä.. Oonhan mä ollu onneton tosi useesti, mut ei se ole ollu mitään tällästä. Eilen yritin lopettaa tän tuskan, vaik tyhmällä ja turhalla tavalla, ja nähtävästi huonolla menestyksellä.. On tosi turhanpäivästä ajatella, että haluu olla kuollu, muttei uskalla kuolla.. Se tuntuu ahdistavalta.. …
En kirjoittanyt miltein kuukauteen.. Se johtui kai siitä masennuksesta.. En ajatellut mitään, en myöskään tänne kirjoittamista.. 🙁 Tein siinä masennustestin viime kuussa, ja tulos oli 33 – 19 pistettä testistä tarkoittaa jo huomattavaa masennusta, johon pitäisi saada apua nopeasti.. Tällä viikolla tein sitten tuon testin uudestaan.. tuloksena oli 54.. En halua hoitoon, haluan vain oikeita …
Tänään olen elänyt ihan oudosti, yhellä leivällä.. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono..? Tuntuu hassulta, sillä se on enemmän kuin normaalisti, mutta silti kai aika vähän..? Karkikia en ole tänäänkään syönyt yhtään 🙂 Mutta nyt on huono olo, sillä minusta olen syönyt ihan liikaa ;( Eihän musta voi tulla laihaa, jos syön näin …
Tää päivä oli taas tavallinen, tylsä ja turha. Mikähän mua oikeasti vaivaa..? Tunnen itseni niin lihavaksi, tyhmäksi, saamattomaksi. Tää alkaa olla jo ihan sairasta.. Joka paikkaan sattuu, kun syön, eniten sinne sydämeen 🙁 En ymmärrä, mite voi olla tälläne pakkomielle laihduttaa… HALUUN OLLA LAIHA !
Merkinnät RSS-syötteenä