Miten oon voinu olla niin tyhmä, et aatelin: jos lopen kokonaan syömisen, must tulee kaunis ja hoikka..?
Oon ollu iha idiootti, ja nyt harmittaa..
Nyt ku se alkaa näkyy..
Ja nyt ku on liian myöhästä katuu..
Ja tää olo on niin hirvee ): tuntuu ku jokapaikka palais, mut tavallaa missää ei oo tuntoo.. Ei tälläseen pitäis joutuu kenenkää.. Ihme kyllä, mua sattuu hirveesti, enkä yhtää tykkää siit, vaik monesti ihan tahallaa oon itteeni satuttanu ? o;
Merkinnät RSS-syötteenä
voi ): Vaikka toi on ihan hirveen surullista,
täytyy mun kamalana sanoa,
et tuntuu tavallaan hyvältä kun tiiän etten oo ihan ainoa jolla on ollut tällästä..
Mutta siis olen pahoillani puolestasi ):
Voimia, jos vielä on jotakin ! <3
Sairastin ite syömishäiriötä yläasteella. Ensin aloin syömään vähemmän mitä tavallisesti, sitten jätin jo ruokaliluja pois. Koulussa en enää syönyt, kotona vain sen verran etteivät porukat huomanneet mitään. Tiesin ite jo tässä vaiheessa että kärsin syömishäiriöstä. En ottanut apua vastaan vaikka minulle sitä kaverit tarjosivat. Laihduin päivä päivältä enemmän, Yhtenä kauniina aamuna jouduin tiputukseen. Olin kasiluokalla ja rippikoulua käyvät lähtivät Maatanäkyvissä festareille, olin mukana. Reissu keksi n. kolme päivää. Sinä aikana söin 2kpl ranskalaisia ja yhden haukun hapankorpusta. Ne olivat minun reissun ravinto. Viimisenä päivänä, lähtöpäivänä oloni heikkeni. Oksensin ennen lähtöä. Sain syötyä sämpylän ja lähdimme kotia. Asun lapissa ja Turusta on pitkä matka kotiini. Oltiin noin jyväskylän korkeudella jolloin aloin taas oksentaan. Oksensin monta sataa kilometriä. Oltiin melkein perillä ja oksensin edelleen, kuumeni nousi korkealle ja aloin hourimaan. Perille päästyä mukana ollut pappi kantoi minut sairaalan, kun en omin jaloin jaksanut. Lääkärit laittoivat minut heti tiputukseen, jossa olin 8h. Kokemus ei ollut maailman ihanin. Oma tyhmyyteni oli olla syömättä ja ottamatta apua vastaan ajoissa.
Painoni oli hyvin matala. Luut paistoivat ja paino oli tippunut huimasti. Näin itseni peilistä lihavana, jota en ollut oikeasti. Nyt olen 10kg painavampi mitä silloin ja olo on mukava. En näe itseäni lihava, mietin vieläkin miten näin silloin itseni lihavana vaikka oikeisti olin tosi laiha jo silloin ennenkuin syömishäiriö alkoi.
Halusin kertoa oman kokemuksen syömishäiriöstäni, mutta tässä ei ollut kaikki siitä. Sairastuin myöhemmin uudestaan syömishäiriöön, silloin en jättänyt syömättä ruokaa vaan korvasin oikean ruoan karkeilla.
…