Tuntuu ihmeeliselt miettii et mun elämä on menny tälläseks – jos tätä nyt elämäks voi kutsuu… Seuraan vaan vierestä ku päivät, viikot, ja kuukaudet kuluu. En saa mistää kiinni, ja kaikki tunteet on iha mitättömii. En tunne rakkautta, iloa.. En enää kykene edes itkemään vaikka haluaisin. Miten onni korjataan, paremmaksi paikataan? Päästänkö irti kun, oon …
Nonii… Viilsin ranteet taas auki ja itkin koko yön… Ei täst vaan tuu mitää.. Kaikki on iha turhaa, ei must oo enää jäljellä mitää.. Tää maailma repii mut niin pieniks palasiks ja jättää yksin kitumaan.. Olis paljo helpompaa olla enkeli tuolla pilven päällä, seurata sieltä muiden onnellisten elämää.. Sais ehkä hymyillä.. En jaksa enää…
Nyt mä tiiän mitä se on, ku oikeesti ahdistaa, ku mieli on iha tyhjä.. Oonhan mä ollu onneton tosi useesti, mut ei se ole ollu mitään tällästä. Eilen yritin lopettaa tän tuskan, vaik tyhmällä ja turhalla tavalla, ja nähtävästi huonolla menestyksellä.. On tosi turhanpäivästä ajatella, että haluu olla kuollu, muttei uskalla kuolla.. Se tuntuu ahdistavalta.. …
En kirjoittanyt miltein kuukauteen.. Se johtui kai siitä masennuksesta.. En ajatellut mitään, en myöskään tänne kirjoittamista.. 🙁 Tein siinä masennustestin viime kuussa, ja tulos oli 33 – 19 pistettä testistä tarkoittaa jo huomattavaa masennusta, johon pitäisi saada apua nopeasti.. Tällä viikolla tein sitten tuon testin uudestaan.. tuloksena oli 54.. En halua hoitoon, haluan vain oikeita …
Merkinnät RSS-syötteenä