Nonii… Viilsin ranteet taas auki ja itkin koko yön… Ei täst vaan tuu mitää.. Kaikki on iha turhaa, ei must oo enää jäljellä mitää.. Tää maailma repii mut niin pieniks palasiks ja jättää yksin kitumaan.. Olis paljo helpompaa olla enkeli tuolla pilven päällä, seurata sieltä muiden onnellisten elämää.. Sais ehkä hymyillä..
En jaksa enää…
Merkinnät RSS-syötteenä
kiitos… Ihana kuulla että tästä kai joskus on joku päässy yli….
Kamala lukee sun juttuja … tulee niin mielee entinen elämä. kuinka ittekki viiltelin… se auttoi ,mutta kaduttaa. Voimia sulle ! 🙂