Vitsi mua pelottaakoulun alku… Miten mut otetaa vastaan, ja tuleeks taas nii ongelmii, mitkä on tähän asti ollu mulle ihan arkipäivää.. Kaikesta huolimatta, pelkään ettei rohkeus ja taistelijaluonne välttämät enää riitä… Oon varma et jonakin aamuna, kun pitäis nousta ylös ja lähteä kouluun, en enää yksinkertasesti pysty siihen. Ne ihmiset siellä polki mut jalkoihinsa, vei multa kaiken itseluottamuksen ja sellasen henkisen kauneuden.. Sen jälkeen kun menin yläasteelle ja ongelmat alko, oon ollut sisäisesti niin rikki ja eksyksissä.. Peitän sen kuitenkin, ja siks kaikki ihmettelee, et miks mua pelottaa mennä kouluun, vaik oon ilonen ja kaunis..? Tarkottaaks kiva ulkonäkö ja hymyhuulet sitä, ettei voi olla vaikeeta..?! Mä yritän ja yritän jaksaa, ihan muiden mieliks, ettei must olis ylimääräst vaivaa, eikä mua tarvis auttaa. Mut koht en enää jaksa, en oo koskaan ollu näin pohjalla….
Ei kuitenkaan se koulu oo enää mun ainoo murhe.. Elämä on muutenki ihan kauheeta… Ainakun pelottaa, niin teen jotain tosi tyhmää, lyön ja hakkaan itseäni.. Kun ei ranteiden viiltäminen enää tunnu missään.. Tähän kipuun nähden, se ei tunnu enää laisinkaan.. Ja kun jostain syystä itseäni on pakko rangaista.. Mä ymmärrän hyvin, ettei kaikki oo kunnossa, ja että tarviin apua, mutten vaan jotenki saa aikaseksi mitään… Enkä uskalla kertoa oikeen kenellekkään.. Mun lisäksi 2 ihmistä tietää miltä musta tuntuu.. Ja ilman niitä kahta, en olis enää täällä.. Joten kiitos Helmiinalle ja Iinalle.. Korvaan kaiken vielä..
Merkinnät RSS-syötteenä
Sama mulla ku menin ylä-asteelle.Kaikille oon valoisa ja nätti nuori nainen,mutta sisältäni en ole sitä muut luulevat.Vaikka olisi kuinka kaunis niin ei se mitään onnea tuo.Esim.ex:säni halusi minut vain tyttökaveriks,koska olin kuulemma niin nätti..
Minulla tietää vain yks ihminen..